ISSN 1458-8439
takaisin

Sympaattista rakkaushuolien selvittelyä viinin avulla

7.4.2005
Alexander Paynen Sideways-elokuvassa (2004) masentunut ja itsesäälissä rypevä päähenkilö Miles Raymond (Paul Giamatti) tarjoaa ystävälleen ja täysin vastakohtaista persoonaa edustavalle Jackille (Thomas Haden Church) viini- ja golfmatkan ennen Jackin häitä. Jackillä vaistot jylläävät ja ennen häitänsä hän aikoo panna. Miles keskittyy viiniin elokuvan alkupuolella ja siinä sivussa opettaa Jackiä viininmaistelussa ja viinin kuvaamisessa, tosin kovasti viinejä satunnaisesti maistelleita kosiskelevalla tyylillä. Loppupuolella viinien merkitys vähenee, kun päästään käsiksi perinteisiin parisuhdesotkuihin ja intohimoihin, jolloin viini antaa tilaa mieltä enemmän askarruttaville ja viihteellisimmille teemoille. Tarina on mukaansatempaava ja elokuva etenee sujuvasti, vaikka kestää yli kaksi tuntia. Itse tarina on sympaattinen ja luonnollisesti vaikeuksien kautta päästään voittoon ja viinillä perinteiselle tarinalle saadaan uusia kohderyhmiä. Riittävän uskottavakin elokuva on ja luonnollisesti elämäntyyli on kunnon hyvinvoivan keskiluokkaista vaikka kyseessä olisikin tarjoilija Maya (Virginia Madsen) tai viininkaataja Stephanie (Sandra Oh).

Paynen uskottavaa karikatyyria iskemisen pakkomielteestä ja viineistä järjellä ja tunteella

Päähenkilö-Milesilla ei mene hyvin kun pitää syödä nappeja depikseen ja käydä kallonkutistajalla eikä ex-vaimo Victoria unohdu millään. Miles toivoo edelleen saavansa hänet takaisin kahden vuoden eron jälkeen eikä uskalla aloittaa uutta elämää. Elokuva alkaa kun Milesin pitäisi lauantai-aamuna nousta ja hakea Jack autollansa. Hänellä on perjantai-illan viininmaistelun jälkeen kunnon kankkunen. Hänen elämänlankanaan pitämä kirjaprojekti ei oikein ota tuulta purjeisiin ja elokuvan lopussa hän ottaa kuvitteellisella heikkoja viinejä tuottavalla Frass Canyonin viinitilalla pultit, kun kustantaja vahvistaa, että he eivät osaisi markkinoida kirjaa, jos se julkaistaisiin. Ainoaksi Milesin omaelämäkerrallisen ja terapeuttisen romaanin ymmärtäjäksi ja lukijaksi paljastuukin sitten puutarhahoidon maisteriksi opiskeleva ja osa-aika tarjoilijana toimiva Maya. Frass viittaa hyönteisten jätöksiin ja kun Milesilta kielletään dokuvauhtia juominen, juo hän sitten viinibaarin sylkykupista kaatamalla sisällön itsensä päälle.

Äidin lipastosta salaa matkarahat

Paul Giamatti alias Miles esittelemässä perushappamaa ilmettään.Milesin ”luuseriluonnetta” vahvistaa alun paljastava kohtaus, jossa opettajana työskentelevällä Milesillä ei ollut omia rahoja reissuun vaan ennen viikon matkan aloittamista piti käydä äidin luona syntymäpäiväonnittelun varjolla verottomassa riittävän iso setelitukko äidin lipaston rahakätköstä. Lisäksi Jackin luokse lähtöä hän viivytteli kaikilla mahdollisilla keinoilla, jotta ei tarvitsisi seurustella ystävänsä tulevan aviovaimon eikä hänen vanhempiensa kanssa. Viinit ovat päähenkilö-Milesin kaltaiselle pohdiskelevalle henkilölle tärkeitä. Jackille ne ovat lähinnä juomaa, tosin hän vähitellen oppii myös niitä kuvaamaan, mutta tärkeäksi ne eivät tule. Stereotypiat jylläävät, mutta ystävyksiksi ollaan päädytty opiskeluajan kamppäkaveruuden ansiosta. Jackin tyyppisille henkilölle viinillä tuskin voisi ollakaan suurempaa merkitystä. Jos merkitystä on, niin lähinnä viinin muodikkuuden vuoksi. Jack oli puolestaan iskenyt varakkaan perheen tyttären, joten hänen taloudellinen tulevaisuutensa on turvattu.

Kuuman naisen kanssa puhutaan rieslingistä

Jack luottaa tunteisiinsa ja hän lukeekin elokuvassa Milesia kuin avointa kirjaa sekä kannustaa häntä eteenpäin. B-luokan näyttelijän ura on jo ehtoopuolella, mutta Jack pääsee nopeasti välittömän Stephanien kanssa sänkyyn, kun Miles puolestaan puhuu pitkään ja hartaasti Mayan kanssa viineistä. Kuistilla Pinot Noirin –oikullisuudet ja haasteet on käyty läpi ja nainen käy kuumana, mutta tilanteeseen sopiva puheenaihe on Milesin mielestä Riesling-viinit. No tämän jälkeen Mayan välittömät intohimot alkavat laantua ja Miles voi puolestaan morkata itseään.

Elokuvan alussa Jack korkkaa lämpimän kuohuviinin, tosin Miles oli säästänyt vuoden 1992 Byronin puhtaan Pinot Noir -kuohuviinin myöhemmin matkan varrelle. Niin se kuitenkin juotiin heti alkumatkasta ja lämpimänä. Jack tosin ehti heti kysyä Milesilta kuinka viini voi olla vaaleaa ja sai neuvon olla kysymättä tällaisia asioita viiniseudulla. Elokuvan konkreettiset vuosikerralla mainitut kolme muuta viiniä olivat kalifornialainen laajasti markkinoitu Mondavin ja Rothschildin Opus One 1995 sekä toscanalainen Sassicaia 1988. Ensimmäisen kohdalla Miles muisteli huippukokemustaan ja jälkimäisen kohdalla Maya. Elokuvan tärkein ja lopullisen katharsiksen (vapautumisen) tuova viini on sitten hampurilaisravintolassa salaa nautittu Saint-Emilionin Château Cheval Blanc legendaariselta vuodelta 1961.

Muutamia tunnettuja viinejä

Kaverusten Santa Barbaran kiertoajelu alkoi Sanfordin tilalta, joka oli harvoja selvästi mainittuja tilannimiä. Konkreettiset viinit ovat elokuvassa harvassa, yleensä mainitaan paikallisia tuottajan nimi ja jokin heidän lajikeviini ilman vuosikertoja. Ravintola Hitching Postissa juodaan heidän itse valmistamaa maineikkaan Bien Nacido –tilan PN-viiniä sekä toista viiniä nimeltä Highliner. (Alkossa on Fetzerin Bien Nacido -viini vuodelta 2000 hintaan 30,70 euroa.) Milesin mielestä kyseinen PN-viini on tiukempi kuin nunnan perse, mutta hyvää. Tämä on näköjään vakavan viininharrastajan yksiselitteinen kuvaus. Epäilys tosin herää, että se on suunniteltu yleisöä kosiskeleva ja viininharrastajia karrikoiva ilmaus. Viinituottajilla vierailut ovat harvoja ja pääosa juomisesta ja niistä puhumisesta keskittyykin ravintolaan. (Kts. Nautiskelijan arvioimat Central Coastin viinit.)

Viininkaataja Stephanien viinikaapista sai avata minkä tahansa paitsi Richebourg-viinin. Richebourgia Miles ei voi olla äimistelemättä. Etiketistä selviää, että kyseessä on maineikkaan sekä etenkin huippukalliin Domaine de la Romanée-Contin, DRC, viini. Ainakin vakavat viininharrastajat tunnistavat tuottajan. Ravintolassa näytetään ainakin etiketistä erittäin kalliit tuottajat Kistler sekä Burgundin Dominique Laurent. Jo vähemmänkin nimekkäiden Pinot Noir –viinien juomien vaatii paksua lompakkoa. Ravintolareissujen ja kotijuomisten jälkeen ajetaan usein autolla.

Maya on eronnut miehestään filosofian professorista ja opiskelee puutarhanhoidon maisteriksi. Autona hänelle on saksalainen Audi, joten arvattavasti hän ei ole perusjenkki vaan selvästi intellektuelli, tosin erittäin empaattisilla naisellisilla ominaisuuksilla. Jackin ihastus Stephanie puolestaan ajaa moottoripyörällä. Rahaa riittää viinitilan viininkaatajalla ja tarjoilijoilla sekä hyvään ravintolaruokaan että viineihin, joten normaaleja ammattinsa edustajia he tuskin ovat.

Miles on perfektionistinen itseensä tyytymätön henkilö, jolla on pallo enemmän tai vähemmän hukassa. Ammatiltaan hän on kirjallisuuden opettaja. Yleissivistystä siis riittää ja auto on amerikkalaisittain snobistinen ja jo hieman rähjäinen ruotsalainen avo-Saab. Viinin olemusta hän etsii kalliista ja haastavista Pinot Noir –viineistä ja räjähtää kun tulee puhe massojen suosimasta merlot’sta. Elokuvassa ei käytännössä käsitellä konkreettisia viinejä. Adjektiivit ovat yleisluotoisia ja vastaavat suuren yleisön käsitystä viininharrastajista. Hyvinvoivaa keskiluokkaisuutta tuo kuvaan golf, joka on yhdistetty sopivasti toiseen elitistiseen harrastukseen.

Ystävysten arvomaailman eroja kuvaa, että Miles paheksuu Jackin syrjähyppyjä ja kaatohaluja, etenkin kun on juuri menossa naimisiin. Elokuvassa on kuitenkin onnellinen loppu, koska Jack menee suunnitelmallisesti ja tyytyväisenä rikkaisiin naimisiin. Miles saa ymmärrystä Mayalta, joka vielä jaksaa lukea hänen kahteen kenkälaatikkoon pannun megalomaanisen omaelämäkerrallisen ja terapeuttisen romaaninsa käsikirjoituksen ja vielä kommentoida sitä.

 Thomas Haden Church alias Jack iskemässä ja Miles paheksumassa yhdessä elokuvan tyypillisimmistä kohtauksista. Selin iskettävänä estoton Sandra Oh alias StephanieSuomalaiset tuskin menevät Kalifornian viinikiertomatkalla Central Coastin eteläosiin, joten paikallisilla nimillä ei ole paljoa merkitystä. Oikeastaan elokuvassa ei ole tuotemainontaa, kun nimiä kartetaan eikä vierailtujen viinitilojen nimistä saa selvää. Suurkaupunki Los Angelesin lähellä sijaitsevan Santa Barbaran piirikunnan mainonta on jo selvempää. Ensimmäisellä tilavierailulla ollaan selvästi boutique-tuottajalla kun hyllyillä on kirjoja ja esittelevällä miehellä reilu parta. Täällä Miles ojentaa myös Jackia, että viiniä maistellessa ei saa syödä purukumia. Alussa Jack on ällistynyt Milesin käyttämistä adjektiiveista, mutta muutaman maistelun jälkeen alkaa jo hieman päästä jyvälle. Milesin viinin tuoksuttaminen ei ole oppikirjojen mukainen. Saman tuottajan eri tarhojen viinieroja ei siis analysoida vaan liikutaan yleisellä rypäletasolla.

Elokuvan lopputeksteissä on erikseen arvattavasti jonkinlaiseen älylliseen herjaan tähtäävä vakuutus että kalifornialaisia tammipuita ei vahingoitettu kuvausten aikana. Lopun kohtauksessa auton keulaa piti saada lyttyyn ja Jack ajoi reilusti tien vieressä puuta päin. Jackin yritys oli saada auto törmäämään puuhun ilman kuljettajia, mutta puun vierestähän auto lähti ja törmäsi verkkoaitaan. Huumoriakin on selvästi elokuvassa mukana. Ammattitaito näkyy ja ”maistuu” elokuvassa.

Suomennos on normaalia tyyliä ilman, että olisi konsultoitu suomalaisia viinintuntijoita. Yleiskielen käyttämät adjektiivit on hyvin käännetty, mutta viiniterminologiassa olisi pitänyt konsultoida tietävämpiä. Toisaalta viinitermien merkitys on käytännössä merkityksetön kokonaisuuden huomioiden. Malolaktinen käyminen kääntyi esimerkiksi jälkikäymiseksi ja kääntäjällä ranskalainen tammi oli ”vain” tammea. Käännöksessä eri lajikkeista, kuten Merlot, Pinot Noir tai Syrah, valmistetut lajikeviinit kirjoitettu isolla kirjaimella, vaikka viinityyppiä edustamassa rypäle pitäisi kirjoittaa pienellä.

Ja niin he elivät… ainakin seestyneinä

Jackin ensimmäinen panokohde Stephanie jää nuolemaan näppejään ja poistuu elokuvasta kunhan on ensin rusikoinut Jackin sen jälkeen kun hänelle selvisi, että Jack onkin menossa naimisiin. Tosin hän ei myöskään ollut perinteisen naisellinen vaan lähinnä kohtalokas nainen. Jack ehtii vielä viimeisenä iltana iskeä baarissa pyylevähkön tytön. Lopputuloksena Jack on sitten aamuyöllä alasti hotellihuoneen ovea hakkaamassa sillä naisen aviomies yllätti hänet. Jack herää elämänsä hätään kun naisen taloon jääneessä lompakossa oli hänen morsiamensa teettämät sormukset, jotka on ehdottomasti saatava takaisin. Tämän jälkeen Jack alkaa seestyä ja armenialaisia häitä voidaan viettää seuraavana päivänä. Hänen uusi vaimonsa on siis oikea valinta.

Miles puolestaan joutuu hyväksymään, että kahden vuoden erossa olon jälkeen hän ei saa enää Victoriaansa takaisin, etenkin kun hän näkee tämän kateutta aiheuttavan uuden ja varakkaan puolison sekä lopullisena niittinä kuulee Victorian olevan raskaana. Vasta elokuvan lopussa ilmestynyt Victoria oli kuvattu silmiinpistävän harmaaksi ja alakuloiseksi. Vastakohtaisuus Milesin uuteen energiseen ja naiselliseen ihastukseen Mayaan on huimaava. Miles päättää jättää hääjuhlat väliin ja kaivaa esille komeronsa pohjalta esiin hartaudella säästetyn vuoden 1961 Cheval Blancin. Hampurilaisraflassa Miles juo sitten kauan odottamansa viinin seestyneessä mielentilassa muovimukista ja täyttää sen salaa pöydän alla. Maya oli aikaisemmin sanonut kyseisen viinin juomisen olevan jo juhla itsessään. Yksikseen sen juomalla Miles epäilemättä jätti menneet taakseen. Tämän kohtauksen jälkeen selviää kun sekä Miles että Maya miettivät rakastumistaan, että kummallakin synkkää hyvin. Elokuva ei eksplisiittisesti lupaa, että he elivät elämänsä onnellisena loppuun asti, mutta elokuva päättyy siihen kun Miles itseluottamusta hehkuen koputtaa Mayan oveen… Artikkelin loppu

Ismo Järvinen

Elokuva: Sideways 2004. Twentieth Century Fox/ Fox Searchlight Pictures
Ohjaaja: Alexander Payne
Käsikirjoitus: Alexander Payne ja Jim Taylor
Pääosissa: Paul Giamatti (Miles), Thomas Haden Church (Jack), Virginia Madsen (Maya) ja Sandra Oh (Stephanie).
Levittäjä: FS Film Oy
Elokuvan kotisivut ja taustatietoja.



takaisin
 

© 2002-2017 JWJ-Nautiskelija Oy. Tietosuojaperiaatteet ja toimituspolitiikka. Tietojen kopioiminen ja julkaiseminen on tekijänoikeuslain mukaisella tavalla kielletty. Viinien hintatiedot ovat hankinta- tai arviointihetken hintoja eikä niitä päivitetä. Katso Nautiskelijan tilaajaperusteisen viinisivuston esittely.