SYNONYYMEJÄ: Grüner Veltliner, lyhennettynä GV, on lajikkeen vakiintunut nimi. Muita mahdollisia nimiä ovat Weissgipfler, Mouhardrebe, Zleni Veltinac ja Veltlini.
VIININ LAATUPOTENTIAALI: Erittäin hyvä, mahdollisesti kiitettävä. Yleensä Itävallan huipputuottajien Riesling-viinit arvostetaan saman tuottajan GV-viinejä korkeammalle. Vaatii kuitenkin laatuviiniversioina yleensä asiantuntijan mentaliteettia.
IKÄÄNTYMISPOTENTIAALI: Säilyvyys ei ole Riesling-viinien veroista, mutta valkoviiniksi kuitenkin pitkä. Nykymarkkinoiden vierastama (hapelta täysin suojaavien terästankkien vastakohtana) isoissa tynnyreissä kypsentäminen lisää säilytyspotentiaalia.
YLEISTÄ: Kunnolla lajikkeen ominaisuuksia peilaavat, etenkin hieman säilytettyinä, vaativat asiantuntijan otetta. Lajike yhdistetään Itävaltaan ja on sille tyypillinen rypäle kolmanneksen viljelyosuudella. Lajiketta viljellään vain vähän maan ulkopuolella ja lähinnä rajan läheisyydessä. Rypäleiden myöhäinen kypsyminen estää pohjoisemmassa viljelyn. Happpojen niukkuus muuttuu ongelmaksi selvästi lämpimässä ilmastossa. Tarvittaessa hehtaarisadot saadaan nostettu volyymiviinitasolle. Itävallassa lajikkeen viljely keskittyy koillisosan Niederösterreichiin ja siellä etenkin Wachaun viineihin.
GV-viinejä ei lueta vaaleiden rypäleiden kirkkaimpaan kärkijoukkoon. Viinin ominaisuudet perustuvat Itävallan kasvuoloihin ja makumieltymyksiin. Sen mausteiset aromit muistuttavat helposti Gewurztraminer-viineistä. Lajikeviinit valmistetaan pääsääntöisesti Rieslingin tyylisesti ilman tammikypsytystä, ja hieman tammitetuissa versioissa korostuu mausteisuus ja pienoisen hapettamisen tuoma pyöreys. Itävallan lämmin ilmasto yleensä pyöristää hyvin viinejä ja säilyttäminen korostaa selvää öljymäistä ja yllättävän paljon Burgundin Chardonnay-viinejä muistuttavia piirteitä. Rypäle on aromaattinen ja persoonallinen. Viinit ovat pääsääntöisesti syvän värisiä. Viineihin kehittyy öljymäistä pyöreyttä iän myötä ja viinit ovat melko happoisia ja runsashedelmäisiä. Viinien aromit jakavat helposti mielipiteitä ja lisäksi tyylikkyys on niukempaa. Aromipalettiin kuuluvat pippuriset mausteet, yrtit sekä taikinaan viittaavat piirteet. Hedelmän aromeista yleisiä ovat meloni, etenkin hunajameloni, sekä laadukkaammissa viineissä eksotiikkaan viittaavat hedelmien aromit. Erilaisia pastilleja ja ruohomaisia aromeja löytyy melko usein. Hedelmäisyyttä jää huippuviinien mittapuulla kaipaamaan, sekä yleensä konsentraatiota ja sävykkyyttä. Ikä pyöristää reilusti viiniä. Itävallan lämpötiloissa kypsyys ja sen tuoma pyöreys korostuvat. Nautiskelijan arvioimat lajikeviinit. Aromit vaativat yleensä asiantuntijan otetta. Mahdollinen jäännössokeri lisää Riesling-viinien tyyliin säilyvyyttä. Valtaosa Itävallan lajikeviineistä kulutetaan nuorina ja mutkattomina. Artikkelin loppu