Tumma Corvina, tai tarkennettuna Corvina Veronese, kuuluu Nebbiolon ja Sangiovesen jälkeen italialaisessa laatuhierarkiassa seuraavalle tasolle eli Nautiskelijan luokittelussa rypäleen laatupotentiaali on erittäin hyvä. Tanniininen Corvina on harvoin puhtaana lajikeviininä. Nautiskelija luokittelee Corvina-vetoisen Veneton tumman sekoitteen pykälää korkeammalle laatutasolle kiitettäväksi. Käytännössä Veneton tummaa sekoitetta voi käyttää Corvinan korvikkeena.

Lajike ei ole käytännössä matkustanut maailmalle, satunnaisia Argentiinan esiintymiä lukuun ottamatta, eikä mainittavasti Veneton lähiympäristön ulkopuolelle Italiassakaan. Monesti Corvinaa täydennetään kirpeällä Molinaralla sekä vielä heikompilaatuisella Rondinellalla sekä muilla paikallisilla lajikkeilla. Lajike kestää suhteellisen hyvin tammitusta ja siitä kyetään valmistamaan nykytyylin mukaisia hyvin nuorena juotavia ja samalla konsentroituneita viinejä. Pääsääntöisesti tammi tulee kuitenkin Kroatiasta (Slavonia) ja tynnyrit ovat barrique-tynnyreitä suurempia, mikä vähentää tammen aromien ja tanniinien erittymistä sekä perusviinin hedelmäisyyden ja konsentraation vaatimuksia. Lisääntyvien alueviinien kohdalla tammen aromit voidaan ottaa myös lastuista, jolloin suklaamaiset ja toffeemaiset aromit helposti korostuvat tunnusaromaisen savun/grafiitin lisäksi.

Viinien tunnuspiirteinä ovat kevyehkö väri, tosin modernilla uuttamistekniikoilla tätä ”puutetta” saadaan lievitettyä. Tunnusaromeina ovat kirsikkaiset marjat yhdistettynä kirsikansiemeniin ja/tai karvasmanteliin, sekä uudella tammella yleensä selvään makeampaan marsipaaniin. Italialaistyylisesti tanniineja on selvästi monesti hieman karvaina. Yleensä löytyy myös hiilisiä/grafiittisia, mausteisia ja selvän yrttimäisiä aromeja. Ikääntyneissä viineissä on monesti selvää aluskasvillisuutta. Pienisatoisissa viineissä löytyy yleensä savimaista/humusmaista maaperää. Varastointilisäarvoa tuottavat tertiaariset aromit ovat suhteellisen harvinaisia.

Rehevyys ei ole lajikeviinien tunnuspiirteenä, mutta pyöreys korostuu kun rypäleet kerätään aikaisempaa kypsempinä ja etanolia on enemmän. Tyylikkyyttäkin on riittävästi. Rypäle on melko hapokas ja Veneton viileähkö ilmasto korostaa kirpeyttä lisää, mikäli ei pidetä huolta rypäleiden riittävästä kypsyydestä. Maineikkaimmillaan lajike onkin osittain kuivatuista rypäleistä valmistetuissa viineissä, joilla on myös varastointipotentiaalia. Viinit hyötyvät ja monesti tuottajat myös varastoivat niitä vuoden pari normaalia pitempään.

1980-luvulle saakka Venetossa keskityttiin volyymiin ja sen edellyttämiin korkeisiin hehtaarisatoihin, mutta vähitellen on tullut laatuun panostavia tuottajia eivätkä Valpolicellan, tai sen Amarone-version, viinit ole enää vaatimattomasti hinnoiteltuja etenkään perfektionististen tuottajien osalta. Syyssateiden ilmastossa kuitenkin rypäleen korkea sokeripitoisuus, ja siten korkea potentiaalinen etanolipitoisuus, saavutetaan yleensä vain kuivaamalla rypäleitä, appassimento, Amaronen tai makeamman version Recioto di Amaronen tyyliin. Toinen menetelmä konsentraation lisäämiseksi on uusi käyminen Amarone-viinien kuorien kanssa eli etiketin termein ripasso tai ripassa. Nykyisin Valpolicellan (Classico) laatumaine perustuu säilyviin ja voimakkaisiin korkean etanolipitoisuuden (14,5-16,5 %) amaroneihin, jotka kypsyytensä ja polttavuutensa osalta muistuttavat Uuden maailman viinejä.

Lajikkeesta valmistetut viinit toimivat yleensä hyvänä johdantona italialaisten arvostamiin ominaisuuksiin ja sopivat italialaiseen pasta- ja pizza-vetoiseen ruokapöytään. Nykytyylin mukaisesti myös hedelmäisyyttä ja pyöreyttä sekä pehmeitä tanniineja tavoitellaan. Lajikkeen synonyymi on Cruina.

Nautiskelijan arvioimat Valpolicella-viinit sekä Corvinan dominoivan Veneton tumman sekoitteen viinit. Monesti viinit eivät saavuta laatuviinin vähintään 80-pisteen tasoa, vaikka hinta on italialaiseen tapaan suhteellisen kova. Corvinan laatumaine on parantunut kun kunnianhimoisia perfektionisteja on tullut valmistajiksi ja jenkeiltä on herunut huippupisteitä heidän viineilleen. Veneton viinit ovat Pohjoismaissa suhteellisen arvostettuja. Artikkelin loppu