SYNONYYMEJÄ: Müller-Thurgau-viinien laatuimagoa on yritetty nostaa käyttämällä modernilla tyylillä valmistetusta lajikkeesta nimeä Rivaner. Nautiskelija lyhentää lajikkeen MT:ksi. Synonyyminä käytetään joskus nimityksia Riesling-Sylvaner ja Unkarissa Rizlingszilvani.
VIININ LAATUPOTENTIAALI: Hyvä. Käytännössä edullisella hinnalla myytävien volyymiviininen suurisatoinen lajike. Se on keskeinen Saksan vaalean sekoitteen lajike. Toimivimmillaan välimakeissa viineissä. Niukkahappoisena lajikkeena ei sovellu lämpimään ilmastoon.
IKÄÄNTYMISPOTENTIAALI: Viinit juotava nuorina, tosin viileän ilmaston hapokkuus säilyttää laatua tavoittelevia viinejä muutaman vuoden.
YLEISTÄ: MT on viininviljelyn marginaalisilla viileillä alueilla suosittu suurisatoinen lajike eikä sovellu lämpimään ilmastoon. Pääviljelyalue on Saksa sekä germaanisen kulttuurin vaikutuspiirissä olevat maat etenkin itäisessä Keski-Euroopassa. Viileässä Englannissa sekä Luxemburgissa merkittävä lajike. Lajike on niukkahappoinen, mutta viileä ilmasto pitää viinien luontaisesta hapokkuudesta huolen. Viileässä Koillis-Italiassa lajikeella on jonkinlaista mainetta. Viileässä Uudessa Seelannissa yritettiin nostaa viiniteollisuutta saksalaisilla volyymiopeilla ja keskeisesti Müller-Thurgaun avulla. Menestys tuli vasta 1980-luvulla kansainvälisten laatulajikkeiden avulla.
Sveitsin Thurgaun kantonista kotoisin oleva tohtori Hermann Müller lanseerasi jo 1882 tämän erään maailman nimekkäimmistä (ei tosin välttämättä laadusta johtuva) ihmisen jalostamista risteytyksista. Tri Müller ei arvattavasti ollut järjestyksen miehiä, sillä vasta 1996 pystyttiin selvittämään risteytyksen vanhemmat eli Riesling ja Chasselas. Aikaisemmin lajiketta pidettiin Silvanerin ja Rieslingin risteytyksenä. Rypäleen startti oli hidas ja kankea, mutta 1970-luvun alussa se kipusi Saksan viljellyimmäksi lajikkeeksi, jolloin sen osuus viljelyalasta oli yli viidennes. Lajikkeen viljelyala lähti voimakkaaseen kasvuun vasta toisen maailmansodan jälkeen kun saksalaisella tehokkuudella alettiin panostaa sokerilla pyöristettyihin kevyehköihin valkoviineihin. Libiksen ja Saksan laatumaineen ajautuessa umpikujaan oli 1990-luvulla jälleen Rieslingin vuoro nousta Saksan viljellyimmäksi lajikkeeksi. Vuonna 1999 lajikkeen viljelyala Saksassa oli 20 667 hehtaaria ja kolme vuotta myöhemmin 17 280 hehtaaria eli alle 17 prosenttia viljelyalasta (102 455 ha). Tohtori Müllerin tavoitteena oli yhdistää Rieslingin positiiviset ominaisuudet aikaisin kypsyvään satoisaan lajikkeeseen sekä parempaan kasvitautien sietokykyyn. Viileän ilmaston vaatima aikainen kypsyminen lunastui erittäin hyvin ja kasvitautien vastuskyky oli riittävää ja toisen maailmansodan jälkeen olivat myös torjunta-aineet käytettävissä. Lyhyen kasvukauden ja köynnöksen joustavan sopeutumisen hintana oli niukkahappoinen, niukka-arominen sekä huonosti ikääntyvä viini. Saksan viiniteollisuuden määrällisen menestyksen voi sanoa perustuneen lajikkeeseen. Saksassa hehtaarisadot ovat Euroopan huippua. Yleensä lajike on sekoitteen osa, vaikka myös lajikeviinejä myydään, tosin heikolla menestyksellä. Saksan viileässä ilmastossa viineihin tulee joka tapauksessa riittävästi happoja, joten niukkahappoiset lajikkeet toimivat hyvin. Müller-Thurgau-viinien tunnusomaisia aromeja ovat leipämäiset, mausteiset ja yrttiset aromit sekä hedelmäisyys kuitenk