SYNONYYMEJÄ: Limberger, Lemberger (Saksa); Kékfrankos (Unkari); Frankovna (Tsekinmaa); Gamé (Bulgaria) Franconia (Koillis-Italia).
 
VIINIEN LAATUPOTENTIAALI: Erittäin hyvä, tosin ei ole parhaimmillaan lajikeviininä vaan sekoitteissa. Nuorehkona juotavaa tyyliä.

 
YLEISTÄ: Blaufränkisch on Itävallan laadukkain ”oma” tumma lajike, tosin sitä viljellään myös Saksassa Lembergerinä ja Unkarissa, suomalaisille ehkä tututuimmalla nimellä, KÉKFRANKOSina. Viinit sopivat suhteellisen nuorena juotavaksi, mutta lajikeviineillä on myös kohtuullista säilytyspotentiaalia. Paikalliset yhdistävät lajikkeen aikaisemmin Beaujolais´n Gamay´hen, joka puolestaan vaikuttaa suoraan lajikkeelle antamassa nimessä Gamé. Viinit sopivat tammitukseen, johon itävaltalaiset ihastuivat 1990-luvulla liiallisuuksiinkin saakka. Itävallassa rypäle sekoitetaan usein kansainvälisten lajikkeiden kanssa viinien hedelmäisyyttä ja hapokkuutta korostamaan.

Lajike vaatii suhteellisen viileän ilmaston, mutta aikaisin silmikoivana ja myöhään kypsyvänä lajikkeena se ei kuitenkaan sovi tumman lajikeviljelyn äärirajoille. Se onkin lähinnä itäisen Keski-Euroopan lajike. Lajikkeen kansainvälisenä nimenä on yleensä sen viljellyimmän maan Itävallan antama Blaufränkisch. Viime vuosikymmenen lopulla sitä viljeltiin lähes 3000 hehtaarin alueella lähinnä Burgenlandissa. Washingtonin osavaltiossa on myös koeluontoisia viljelmiä.

Huolimatta nimestään (”Sininen Frankkilainen”) viinin alkuperällä ei kaiken todennäköisyyden mukaan ole mitään tekemistä Saksan kanssa. Frankkilainen tarkoitti muinoin Itävallassa yleensä korkeaa laatua. Itävallan naapurimaat ovat myös käyttäneet Frankenia nimeämisen pohjana. Lajike elää myös Itävallan viljellyimmässä tohtori Zweigeltin samannimisessä lajikkeessa, joka on Blaufränkischin lisäksi toisen paikallisen tumman lajikkeen Saint-Laurentin risteytys. Lajike on sopivasti taudinkestävä ja yleensä runsassatoinen, mikä takaa viljelijöille suhteellisen tasaisen elannon.

Itävaltaisilla on ollut taipumuksena tammittaa reilusti lajikkeesta valmistettuja (hinnakkaita) viinejä, kun tasapainottavaa hedelmäisyyttä ja happoja riittää. Aromeissa on lähinnä metsämarjoja ja myös puutarhamarjoja sekä aluskasvillisuutta, yrttejä ja mausteita. Maaperää pitäisi löytyä selvästi laatuversioissa, tosin yleensä persoonallisilla piirteillä. Tertiaaristen aromien kehittyminen ei ole lajikkeen vahvuutena. Viineihin jää monesti kaipaamaan lisätyylikkyyttä. Onnistuneet laatuviinit ovat niukkuushyödykkeitä epäilemättä köynnöksen satoisuuden vuoksi. Tunnuspiirteenä on suhteellisen syvä väri, voimakkaat hapot ja kohtuulliset tanniinit. Sopii ominaisuuksien vuoksi hyvin roseiden valmistukseen.

Nautiskelijan arvioimat lajikeviinit, sisältäen roseet. Artikkelin loppu