Tumma Durif on alun perin Ranskassa viiniköynnöstarhaaja tohtori Durifin 1880-luvulla kehittämä lajike. Mainintoja lajikkeesta ei ole aikaisemmin. Jancis Robinsonin mukaan se on hänen jalostamansa ranskalaisen Peloursin-lajikkeen muunnos (engl. selection). Tämän jälkeen vuonna 1999 kalifornialainen köynnösgeenitutkija Carole Meredith löysi Durifista eli PETITE SIRAHista näyttöä sekä Peloursinista että Syrahista. Täydellistä varmuutta ei saatu, oliko toinen vanhemmista Peloursin vai sen jälkeläinen. Suurin työ Meredithillä oli selvittää, mitkä näyteköynnöksistä olivat oikeana pidettyä Petite Sirahia. Johtamiensa tutkimusten perusteella hän päätyi siihen, että huolimatta vapaasta Petite Sirahin nimeämispolitiikasta yhdeksän kymmenestä kalifornialaisesta Petite Sirahista on ranskalaista Durifia. Seassa on tosin voinut olla aitoa Syrahiakin sekä suoraan Peloursinia.

Durif ja kalifornialaisten Petite Sirah ovat suhteellisen varmasti samaa lajiketta samoin kuin Australian Riverinan viljelmät. Jos Peloursinia ja muita vastaavia on seassa, ovat ominaisuudet riittävän lähellä toisiaan. Etelä-Amerikassa Argentiinassa viljellään Kaliforniaa enemmän Petite Sirahiksi kutsua lajiketta. Lajikkeen todellinen, yksilöivä nimi siellä samoin kuin Brasiliassa ja Meksikossa ei ole täysin varma. Durif/Petite Sirahin merkitys on viinibisneksessä marginaalinen, joten pienoinen epämääräisyys suotakoon. Ranskan viininviljelykartalta Durif on käytännössä poistunut viinien heikon laadun vuoksi. Etenkään viinien karkeatekoisuus ei ollut ranskalaisten mieleen.

Vuonna 1996 Kaliforniassa Petite Syrah kattoi tilastojen mukaan vielä 1000 hehtaaria viinitarhoja reilusti osavaltion tarhojen keski-ikää vanhempina, mikä selittää eri lajikkeita samalla palstalla. Sitä on käytetty yleensä edullisella hinnalla myytävissä sekoitteissa (jug wine) ja etenkin pieniä määriä Zinfandel-viineissä, joihin se tuo lisäväriä ja lisätanniineja. Sillä voidaan antaa myös paikallisiin Pinot Noir –viineihin potkua.

Selvien ominaisaromien puuttuminen helpottaa lajikkeen käyttöä sekoitteissa. Tanniinit jäävät helposti vihreiksi, mikä korostaa yrttimäisiä aromeja. Laadukkaimmat viinit paranevat muutaman vuoden säilytyksellä. Etenkin keskimaun heikko hedelmäisyys on lajikkeen ongelma. Se sopii kuitenkin suklaisia aromeja korostavaan tammitukseen ja viihtyy kuumassa ilmastossa, joihin nimekkäämät lajikkeet sopivat huonosti. Myös Kuumassa Etelä-Amerikassa Petite Sirahiksi nimetyistä lajikkeista haetaan potkua viineihin.

Huippuviinejä lajikkeesta ei ole yritetty paitsi pieninä terästyksinä Zinfandeleissa Ridgen esimerkin mukaisesti. Vanhojen kalifornialaisten köynnösten riittävän pitkään kypsytetyistä rypäleistä valmistetuille viineille jenkkigurut ovat viime aikoina antaneet (odotuksiin nähden) kovia pisteitä.

Durifin synonyymejä ovat Ranskassa olleet Dure, Duret, Pinot de Romans, Plant Fourchu. Kalifornian ja Etelä-Amerikan nimitys on Petite Sirah, mutta lajikkeen identifioiva nimi pitäisi varmistaa. Kun Peloursin on Durifin toisena vanhempana käynevät Durifin/Petite Sirahin ominaisuudet riittävästi myös mahdollisiin Peloursin-viineihin, etenkin kun Petite Sirah -tarhat saattavat sisältää myös sitä. PELOURSIN on kuitenkin oma lajikkeensa

Laatupotentiaali hyvä, mutta yleensä kohtuuhintaisten viinien sekoiterypäle potkua lisäämään. Harvinaiset lajikeviinin arviot. Artikkelin loppu

Sivu päivitetty 10.3.2009.