Barbera on Italian toiseksi viljellyin tumma lajike Sangiovesen jälkeen. Lajike yhdistetään pohjoisen Piemonteen, jossa se on ylivoimaisesti viljellyin lajike. Piemonten lajikkeista kansainvälisesti maineikkain on Nebbiolo, mutta ylivoimaisesti viljellyin siis nuorena juotava ja hedelmäinen Barbera hieman samaan tyyliin kuin puhutuin ja arvostetuin lajike Bordeaux’ssa on Cabernet Sauvignon, mutta ylivoimaisesti viljellyin Merlot. Italian tummista lajikkeista Barbera on sopeutunut myös muihin ympäristöihin ja on ollut etenkin hapokkuutensa ansiosta arvostettu kuumassa ilmastossa. Suosioon ovat lisäksi vaikuttaneet italialaiset siirtolaiset sekä yleensä italialaisuuden muodikkuus. Tertut sopivat lisäksi hyvin koneelliseen sadonkorjuuseen ja suuret sadot ovat turvanneet viljelijän elannon ja nuorena juotavuus puolestaan valmistajan kannattavuuden.

Lajike on peräisin Piemontesta tai naapurimaakunta Lombardiasta, joten se on aidosti pohjoisitalialainen lajike. Italialaiset ovat arvostaneet viineissään ennen kaikkea happoja eikä vihreä olemuskaan ole ollut ainakaan negatiivista. Tanniinit ovat kohtuullisia. Lajike kypsyy suhteellisen myöhään mutta selvästi ennen Nebbioloa. Viinit ovat syvähkön värisiä, joten historiallisesti sillä on terästetty erittäin haileiden Nebbiolo-viinien väriä ja samalla myös helpotettu niiden nuorena juotavuutta. Yleensä Barbera on joustava ja viihtyy sekoitteissa. Perinteisesti suurten satojen vuoksi kevyet ja voimakkaan kirpeät Barbera-viinit ”tasapainotettiin” kuuman Etelä-Italian hedelmäisemmillä ja täyteläisemmillä viineillä. Nykyisessä aluepainotteisessa viinikulttuurissa tämä ei enää onnistu.

Barberan joustavuutta osoittaa kuitenkin, että kun sadot pidetään kurissa saadaan viineihin myös täyteläisyyttä sekä etenkin sopivuutta tammikypsytykseen, ja vielä nykymarkkinoiden arvostamissa uusissa pienissä tynnyreissä (barrique). Näillä viineillä on myös kohtalaista säilytyspotentiaalia. Voimakkaat tanniinit eivät paksuista kuorista ja kuorien tummasta väristä huolimatta kuuluu laadukkaimpiin lajikeviineihin, mutta hedelmäisyyttä pitäisi riittää.

Viinien tunnusaromeja ovat yleensä hieman kirpeät kirsikkavetoiset puutarhamarjat ja monesti myös metsämarjat. Kypsyyttä korostavassa tyylissä korostuvat tummat ja muut kypsät puutarhamarjat. Italialaisiin punaviineihin kuuluva hiili/grafiitti on myös yleisestä sekä kirsikansiemenet/karvasmanteli. Yrttimäisyyttä, ja tyylikkäämmin kukanvarsia löytyy myös sekä heikommissa viineissä aluskasvillisuutta ja vihdanlehtiä. Tammitus korostaa suklaata ja erilaisia mausteita ja nuorissa viineissä toffeeta/vaniljaa. Pitkälle kehittyneissä viineissä on yleensä salmiakkia, lakritsaa ja mahdollisesti hieman eläimellisyyttä muiden vanhojen viinien tyyliin.

Piemonten vaikeasti kuvattavaa savimaista maanläheisyyttä löytyy monesti ja laadukkaimmillaan selvää mineraalisuutta. Suuntuntuma on kevyestä keskitäyteläiseen, harvoin täyteläinen uudella tammellakaan. Kypsyyttä ja konsentraatiota korostavissa viineissä korkea etanolipitoisuus tulee helposti tasapainon kannalta ongelmalliseksi. Nykytyylin mukaisesti myös Piemonten Barbera-viineissä on nostettu etanolipitoisuuksia.

Piemonten arvostetuimmat lajikeviinit ovat DOC-viinit Barbera d´Alba ja Barbera d´Asti. Konsentroituneet ja tammitetut viinit edustavat uutta laatupainotteista tyyliä ja silloin myös hinta nousee. Yleensä Barberan perään liitetään alueen nimi. Lajiketta viljellään myös muualla pohjoisessa sekä myös Keski-Italiassa. Etelässä lajiketta testattiin menneinä vuosikymmeninä, mutta se ei vakiintunut sinne. Laajoja viljelyksiä on italialaisten peruina Argentiinassa sekä myös Uruguayssa ja Brasiliassa. Kalifornian volyymisekoitteissa Barbera oli aikaisemmin arvostettu happojen antaja. Onnistuneita lajikeviinejä on tullut etenkin Australian Victoriasta.

Vaalea BARBERA BIANCA on myös tunnettu, mutta sillä ei ole käytännön laadullista merkitystä.

Viinien laatupotentiaali erittäin hyvä, mutta laatu- ja tyylikirjo on laaja. Arvioituja lajikeviinejä Artikkelin loppu